16.6.2014

memories are timeless treasures of the heart

Dodiihh... Periaatteessa elän sunnuntaita, mut kello on jo heittäny puolenyön yli eli kai tää jo maanantaiks lasketaan, mikä vuorostaan tarkottaa että huomenna lähen kotiin. Tykkään kuitenkin enemmän sanoo ylihuomenna. Miltäs tää nyt sit tuntuu? Oudolta. En oo sisäistäny asiaa vielä, vaikka matkalaukku lepää kauniisti vaatekasan alla mun lattialla. Päässä on paljon kysymyksiä, joihin en osaa vastata, ja joita on turha puida, joten annan ajan näyttää. En vaan voi uskoo, että tää 10kk on menny näin nopeesti. Samalla tuntuu ikuisuudelta kun saavuin tänne ja elin mun ekan hostperheen luona. Joulu, Nyki, promit, kaikki. Ne alkaa oleen paketissa. Mikään ei oo mun osalta ohi ennen kun en oo enää fyysisesti täällä. Sit voin sanoo, että joo ookoo enää ei kerkee tekeen mitään. Mut viime viikkoina oon vaan menny ihan flown mukana ja menny minne kaverit on pyytäny ja saanu kokee taas sata ihanaa uutta juttua. Oon tullu paljon läheisemmäks monien kanssa ja saanu paljon uusia kavereita viimesen parin kk:n aikana, mikä luonnollisesti lisää tuskaa kotiinlähdöstä. Paljon on ollu fiiliksiä, että kyllähän sitä tänne toisekskin vuodeks jäis... Jaa-a, mutta fiilikset on fiiliksiä. Eihän sitä halua minkään hyvän loppuvan, mut kaikki aikanaan kuitenkin niin tekee. piccol piccol1 piccol2 piccol4 piccol5 piccol7 En nyt tähän normitapaani ihan jäätäviä listoja viimeaikojen tekemisistä listaa, annan kuvien puhua puolestaan. Sekavin mielin oon siis tulossa rakkaaseen kotimaahani, terveellistä ruokaa odottaen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti