13.4.2014

LONG TIME, NO WRITING

Flickr (jonka kautta lataan yleensä kuvat) on uudistunu ja mulla pitäis olla enemmän aikaa että kerkeen tutustua miten se toimii nykyään, joten jos laatu on heikompi kuvissa, se johtuu siitä että nää on ladattu Bloggerin kautta!) Huh ja pahoittelut ettei musta oo kuulunut niin pitkään aikaan yhtään mitään! Oon tosiaan ollu helmikuusta lähtien joka viikonloppu vähintään yhden yön, useesti molemmat yöt, poissa ja arkisin koulu, reenit ja nuortenillat vie kaiken lopun ajan. Kai sitä jotain rakoa ois jossain voinut olla, mutta kieltämättä tuntu ihan hyvältä keskittyä elämään täällä täysillä. Nyt kuitenkin halusin tulla päivittämään tapahtumia ja tunnelmia! Mua on itteeni ärsyttäny vaihtariblogit, jotka vaan listaa kaikki tapahtumat, itte haluan kertoo myös fiiliksiä, ne nimittäin on niin olennainen osa tätä vuotta.

Mitä tääl on sit viikonloppusin tapahtunu ku oon ollu kiireinen? Noh, sillon helmikuussa oli mm. korisjoukkueen päivä et mentiin syömään ja kattoon yliopistokorispeliä, sit kävin kavereiden kans Jumpologyssa eli sellanen mesta täynnä trampoliineja, ystävänpäivää vietettiin Davidilla Karinan ja Levin kanssa ja katottiin Jackasseja, hah. Mut mun "kiireiset viikonloput" alko siitä, kun lähettiin helmikuun puolessa välissä Chloen ja sen äidin kans niiden Riverhouselle, jossa Chloen isovanhemmat jo oli. Toi viikonloppu ilmesty kesäkeleineen keskelle snowpäiviä, siis sillon oli jotain +20 astetta ja ihanat kelit ja seuraavalla viikolla sato taas lunta, hah... No mut toi oli ihanan rento viikonloppu, ihanku suomalaisella mökillä ois ollu, sauna vaan puuttu. Käytiin kävelyillä, katottiin kun sen serkku nylki noi jänikset, jotka se oli metsästäny ja hengailtiin leffojen ja ruuan parissa ja tsillailtiin laiturilla kattellen vuorotellen aurinkoo ja tähtiä. Se oli mulle ihan täydellistä tossa kohtaa, koska sillon mulla oli vielä vähän koti-ikäväiset fiilikset. Sit tuli DNOW viikonloppu, jonka takia missasin Imagine Dragonsin keikan (asia on korjattu, sillä sinne pääsen elokuussa Saksassa, yayyy!!!), mut oli aivan huippua! Amy ja Kerry kutsu mut tonne, toi on siis niille jo ihan vuosittainen tapa käydä tuolla. Se on kirkon järjestämä viikonloppu jossa on aina joku puhuja ja sit yövytään omanikästen kanssa jonkun talossa ja jutskaillaan ja pelaillaan jnejne. Se on niinku viikonlopun pitunen sleepover :-) Puhuja oli illusionisti, mikä oli ihan BOOM - tajunnanräjäyttävää ainaki mulle haha! Se teki kaikkia temppuja ja olin siellä harva se kerta ihan haavi auki. Tutustuin lisää uusiin ihaniin ihmisiin ja elämä maistu! Tää on vaihtaritapaamisesta, jossa käytiin pyörähtään Richmondissa jossain government talossa tms. Oli ihan mielenkiintosta, paljon lisää Virginian ja USAn historiasta. Ja tietty aina kiva vaihdella kuulumisia muitten vaihtareitten kans. Vasemmalla perhe, jonka riverhousella olin tän vaihtarivuoden ekalla kokonaisella viikolla :-) Lähettiin taas Chloen kans reissaan, tällä kertaa sen isovanhempien kotiin Washington D.C:hen (tai no niitten talo on 9 mailin päässä). Lauantaina vierailtiin itse kaupungissa, mulle jo kolmas kerta. Mut mikäs siinä, ihana kaupunki. Tykkään ku ne värit on jotenkin vaaleita siinä kaupungissa - rakennuksissa ja kaduissa. Noi Chloen isovanhemmat on muuten aivan huippuja ja himo inspiroivia, ne on matkustanu yli sataan maahan, mukaan lukien Ant Arktikan!!! Jutellaan aina iät ja ajat niitten reissuista ja huh, pikku matkakuume aina iskee. Sit Chloen vaari kaivo kätköistä ton Ilta-Sanomat paidan vuodelta 90, millä järjellä?!? haha. Mulla ois vielä yks setti kuvia viime viikonlopulta, mut en kerenny muokkaan niitä niin ne tulee ens kerralla. Mut jotta tähänki postaukseen saadaan vähän syvyyttä niin kerron vähän muutaki kun vaan listan tapahtumista. Siis sillon tammikuussa mulla oli ihan hirvee koti-ikävän hyökyaalto, hiffas et tääl on oikeesti aika yksin. No se meni sitte ohitte, mut uusiks tuli taas samanlaisia fiiliksiä siinä helmikuun paikkeilla. Sit kun alko kaikki nää viikonloppujen täyteiset jutut niin koti-ikävä hiipu. Koris loppu ja olin vähän tyhjän päällä, kunnes alotin tenniksen. Alapuolella kuva läksiäisistä, sillon iski kyllä tunteet pintaan! En ois voinu parempaa kokemusta toivoo!!! Nyt siis pelaan tennistä (en alottanutkaa manageroimaan softball tyttöjä), ja se on rentoo puuhaa. Noin neljä kertaa viikossa tulee lätkittyä palloo ja sillon tällön ei niinkään monta kertaa. Kerkee siis tekeen kaikkee muutakin :-) Mun valmentajan poika muuten pyysi mua promeihin pari viikkoo sit, prom pari check, sit vaan se mekko... not check. Mun piti tulla kirjottaan tänne siitä lähtien, kun oli 100 päivää jäljellä, mut nyt ei oo enää kun 66!!!!!!! Skypessäkin tulee nykyään sanottua, että "seuraavan kerran jutskataan varmaan sit jo Suomessa". En voi käsittää miten nopeesti aika menee! Niin haikeeta kun se onkin, mä odotan kotiin pääsyä. Kotia kohti on aina semmonen palo, jota ei voi sammuttaa. En tiedä voiko kaikki tohon samaistua, mutta mun kohdalla se on näin. Tajusin kuitenkin tällä viikolla, että mä en sit ihan oikeesti näekään näitä ihmisiä enää joka päivä. Eniten mulla tulee ikävä Kerryä, se on ihan aarre, tutustuttiin heti ekana koulupäivänä ja siitä lähtien ollaan oltu kavereita. Ei tollasta ihmistä pysty oleen ikävöimättä, musta tuntuu että mulla on jo nyt ikävä sitä vaikka se istuis mun vieressä. Muutenkin nyt meen kouluun ihan eri asenteella, koska tiedän ettei oo enää montaa kertaa, kun astelen Atlee High Schoolin ovista sisään. Meillä oli eilen viimenen Pep Rally (sellanen high school spiritin nostatus liikkasalissa, ollaan luokittain freshmanit, sophmoret, juniorit ja seniorit ja huudetaan haha.. Sit on jotain ohjelmaa ja kunniamainintoja hyvin pärjänneille urheilijoille), loppukokeet lähestyy ja Promitkin tulee kovaa vauhtia. Kävelen käytävillä ja yritän imee itteeni vielä niin paljon sitä amerikkalaisuutta, kun mahollista. Palaan niihin alun ajatuksiin, sellasiin "wouu, tää on Amerikan high school. Oon jo niin tottunut täällä kaikkeen, ettei noin tuu enää ajateltua, ellen ajattele että ajattelen noin, haha... Mua lievästi pelottaa, että mitäs sit kun tuun takas Suomeen - nään kaverit ja perheen, mut entäs sit? Normaali elämä kai sit vaan jatkuu siitä. Toisaalta täälläkin ihmisillä sit elämä jatkuu, osa menee yliopistoihinjne. Ei kai mikään säily samana ikuisesti. Tällä hetkellä oon Lillyllä ja pitäs kohta käydä nukkuun kun aamu 4 herätys ja lähtö lentokentän kautta Belizeen :-) Oottelen Lillyä töistä kotiin, tsillasin sen porukoiden kN vähä aikaa ja ny kattelen PitchPerfectiä. Mun hostvanhemmat on molemmat matkustamassa mun hostsisarusten urheilujen takia joten tulin tänne yöpyilee. Jos tää loppuosa vaikuttaa jotenki sekavammalta ni se johtuu että viimeistelen tän tekstin puhelimeölapmus jäätävä väsy. Palailen toivottavasti mahd pian Belizen jälkeen! Adjöööö!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti